Luonnonvarakeskus / Metsähallitus

Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus selvittävät taimettumista jatkuvan kasvatuksen metsissä

luke-luobio_69_2019-page-001

Jatkuvan kasvatuksen metsissä taimettuminen on avainasia, mutta siitä on vielä vähän tutkimusta. Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus (Luke) ovat tutkineet metsänhoidon ja metsänkasvatuksen menetelmiä ja niiden ekologisia vaikutuksia yhteishankkeessa. Pienaukkohakkuiden jälkeinen luontainen taimettuminen on edennyt, mutta lopullisia tuloksia joudutaan vielä odottamaan.

Metsänkäsittelymenetelmiä, jotka jäljittelevät metsien luontaista häiriödynamiikkaa kuten myrskyjä ja muita tuhoja, on toteutettu kahdella laajalla tutkimusalueella Keski-Suomessa Isojärvellä ja Pohjois-Karjalassa Ruunaalla. Tutkimuksia varten alueilla on tehty satoja hehtaareja pienaukko- ja poimintahakkuita vuodesta 2010 lähtien. Alueiden pinta-ala on yhteensä 2000 hehtaaria.

Yksi tärkeimmistä tutkimusaiheista on selvittää, miten taimettuminen onnistuu pienaukkohakkuun jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa eri puolilla Suomea uudistuminen on onnistunut vähintään tyydyttävästi, jopa erinomaisesti. Tutkimusalueilla tehdyt havainnot antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että Isojärven viljavien kasvupaikkojen kuusivaltaisten metsien uudistuminen oli vaikeaa rehevöityneen pintakasvillisuuden takia. Myös Ruunaan karujen männiköiden taimettuminen näytti edenneen hitaasti.

Viime kesänä taimikot inventointiin kattavasti molemmilla tutkimusalueilla.

”Tavoitteena oli selvittää, paljonko 10–60 metriä halkaisijaltaan olevissa pienaukoissa oli taimia 6–10 vuoden kuluttua pienaukkohakkuusta. Mittareina olivat kokonaistaimimäärä, kasvatuskelpoisten taimien määrä sekä taimikon keskipituus. Mittareissa ovat mukana sekä ennen hakkuuta syntyneet alikasvokset että hakkuun jälkeen syntyneet taimet”, erikoistutkija Sauli Valkonen Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Isojärven viljavilla, kuuselle sopivilla kasvupaikoilla taimimäärät olivat korkeita. Lopullinen uudistamistulos on kuitenkin vielä epävarma. Isojärven karummilla, männiköiden kasvattamiseen sopivilla kasvupaikoilla oli runsaasti kuusia, mutta hyvin vähän männyntaimia. Jos tavoitteena on mäntyvaltaisten taimikoiden syntyminen, taimettuminen oli epäonnistunut lähes kaikissa pienaukoissa.

Ruunaan mäntykankailla uudistuminen oli vielä kesken. On todennäköistä, että uudistumistulos muodostuu hyväksi tai erinomaiseksi muutaman vuoden kuluessa.

Metsähallitus perusti elokuussa kolme laajaa jatkuvan kasvatuksen havaintoaluetta.

”Tulokset antavat pohjaa myös näiden uusien havaintoalueiden kehittämiselle”, suunnittelupäällikkö Hannu Lehtonen toteaa.

Häiriödynamiikkatutkimuksessa ovat olleet mukana myös Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot.

Tutkimusraportti >>