Yleiset Uutiset

Yhdessä tekeminen kannustaa metsänomistajia vapaaehtoiseen suojeluun

september-in-the-forest

Tutkijoiden, metsäammattilaisten ja maanomistajien yhteistyö vähentää ennakkokuuloja, edistää vapaaehtoista suojelua ja mahdollistaa yhteisten tavoitteiden sopimisen. Metsän käytön eri tavoitteiden yhteensovittaminen ja vuorovaikutus ovat tärkeitä, kun täydennetään ja hoidetaan monimuotoisuutta turvaavaa ekologista verkostoa. Toimiva viestintä saa metsänomistajat kiinnostumaan vapaaehtoisen suojelun vaihtoehdoista. Parhaimmillaan eri toimijoiden välinen hyvä yhteistyö auttaa järkeistämään metsien käsittelyä ja parantamaan metsän luontoarvoja.

Tieto ja vuorovaikutus monimuotoisuuden turvaamisen kohdentamisen tueksi -hanke on tuottanut, yhdistänyt ja soveltanut uutta tutkimustietoa ja menetelmiä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) käytännön toteutukseen ja monipuolisen metsien käytön edistämiseen. Hanke eteni tutkijoiden ja käytännön toteuttajien tiiviin ja monitieteisen vuoropuhelun avulla sisältäen useita retkeilyjä ja ryhmäkeskusteluja.

Avainkysymyksiksi monimuotoisuuden vapaaehtoisen turvaamisen kohdentamisessa hanke tunnisti maanomistajien toiveiden toteutumisen metsänkäsittelyissä, tiedon kulun metsäorganisaatioiden sisällä, tilarajat ylittävän näkökulman vahvistamisen, METSO -toimien markkinoinnin kohdentamisen älykkäästi paikkatiedon avulla sekä riistan- ja luonnonhoidon sisällyttämisen luontevasti arkipäivän metsänhoitoon, suunnitteluun ja neuvontaan. Näihin teemoihin pureutui hankkeen kehittämä koulutus ”Metsien monikäyttö tiiviimmin osaksi metsänomistajien neuvontapalveluja ja metsäsuunnittelua”, joka järjestettiin metsäammattilaisille Huittisissa ja Savonlinnassa yhteistyössä metsänomistajaorganisaation kanssa.

”Asettamamme tutkimukselliset tavoitteet olivat kunnianhimoiset, mutta tutkija- ja toimijajoukko onnistui toteuttamaan ne menestyksellisesti. Tuloksia voidaan jatkossa soveltaa käytäntöön palvelemaan metsänomistajien aiempaa monipuolisempaa neuvontaa esimerkiksi metsäneuvojien työn kautta. Tutkimushankkeen hyödyt myös monitieteisen luonnonsuojelututkimuksen jatkokehittämiselle ovat kiistattomat”, toteaa hankkeen johtaja Riikka Paloniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Kohdennettu suojelu vähentää ristiriitoja

Luonnon monimuotoisuutta voidaan säilyttää nykyistä paremmin tarkastelemalla laajempia ekologisia kokonaisuuksia sekä yhdistämällä luonnontieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä tietoa.

”Eri tiedonlajien yhdistäminen mahdollistaa suojelun kohdentamisen juuri niiden maanomistajien maille, joiden alueilla sijaitsee monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä ja jotka suhtautuvat suojeluun myönteisesti”, valaisee Helsingin yliopiston osuutta hankkeessa johtanut yliopistonlehtori Anni Arponen.

Monimuotoisuuden vapaaehtoista suojelua tarkastellaan liian usein vain metsikkö kerrallaan, kun tavoitteena pitäisi olla ekologisesti toimiva suojelualueverkosto. Hakkuita sekä metsän- ja luonnonhoitoa tulisikin suunnitella yhdessä monen maanomistajan kanssa yli tilarajojen, mikä parhaimmillaan pienentää puun korjuukustannuksia ja parantaa metsänkäsittelyjen kustannustehokkuutta.

”Tutkimustulostemme mukaan sekä metsänomistajien että metsäammattilaisten joukossa on kiinnostusta tilarajat ylittävään yhteistyöhön, mutta toistaiseksi heillä on siitä vain vähän kokemusta”, kuvailee Luonnonvarakeskuksen osuudesta hankkeessa vastannut, nykyisin Itä-Suomen yliopistossa professorina toimiva Teppo Hujala.

Yhteenvedossaan tutkijat painottavat tiedon tuottamisen, jakamisen ja tulkinnan käytäntöjen kehittämistä, onnistumiskokemuksien jakamista sekä kokeilu- ja osallistumismahdollisuuksien lisäämistä. Yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen hälventää mahdollisia ristiriitoja, kun eri toimijat ymmärtävät suunniteltujen toimenpiteiden tavoitteet.

Hankkeessa toteutetut työpajat ja maastokäynnit ovat olleet tärkeitä suojeluhalukkuuden kartoittamisessa ja vapaaehtoisen suojelun vaikuttavuuden edistämisessä. Maanomistajat ovat usein ylpeitä metsiensä luontoarvoista. Maanomistajien näkemyksien huomioiminen mahdollistaa luonnon monimuotoisuutta säilyttävän suojelualueverkoston luomisen yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Vuoden 2016 lopussa päättyneen neljävuotisen Tieto ja vuorovaikutus monimuotoisuuden turvaamisen kohdentamisen tueksi -hankkeen toteuttivat maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Helsingin yliopisto, Varsinais-Suomen ELY, Suomen metsäkeskus sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n metsälinja.
Linkit