Metsäteollisuus ry

Puukauppa käy reipasta tahtia – metsäteiden kunto rajoitteena

wood-sun-forest-evening-7557

Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset ostivat tammi-lokakuussa yksityismetsistä 27,9 miljoonaa kuutiota puuta, mikä oli kuusi prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana ja 13 prosenttia enemmän kuin vastaavan ajan kymmenen vuoden keskiarvo.

Hakkuut ovat ennätystasolla, mutta puunkorjuun kannalta syksy on ollut haasteellinen. Sateisen sään vuoksi on jouduttu työskentelemään kelirikkokohteilla ja varsinkin metsäautoteiden kunto on rajoittanut kuljetuksia.

Tukkien ostomäärä oli 12,4 miljoonaa kuutiota, mikä on 16 prosenttia enemmän kuin keskimäärin tammi-lokakuussa kymmenenä edellisenä vuotena. Kuitupuun ostomäärä, 14,5 miljoonaa kuutiota, oli 10 prosenttia enemmän kuin keskimäärin kymmenen vuoden vastaavana ajanjaksona.

2017-11-03 13_53_05-i10PuukauppaSuomessa_002.pptx [Suojattu näkymä] - PowerPoint

Kantohinnat pysyneet vakaina

Elokuussa mänty- ja kuusitukista maksettiin keskimäärin 55–58 euroa kuutiolta, mutta hinta vaihteli alueittain ja hakkuutavoittain 33 ja 60 euron välillä. Koivutukin keskihinta oli 43 euroa kuutiolta ja vaihteli 31 ja 47 euron välillä. Kuitupuiden keskikantohinta oli 15–17 euroa kuutiolta ja hinta vaihteli 10 ja 19 euron välillä.

Kantohintojen vaihteluun vaikuttaa korjattavan puuston kokonaismäärä, puun laatu, runkojen koko, hakkuutapa, metsä- ja kaukokuljetusmatka, maasto sekä korjuuajankohta. Tämän vuoksi puun hinta saattaa vaihdella merkittävästi jopa vierekkäisillä kohteilla.

Metsäteiden perusparannukseen on panostettava

Lisääntyvä puunkäyttö edellyttää, että puuta voidaan korjata ja kuljettaa metsistä tehtaille kaikkina vuodenaikoina ja joka säällä. Teiden kunto on avainkysymys puuhuollossa. ”On varmistettava, että puuhuoltomme ei vaarannu metsätieverkoston rappeutumisen vuoksi. Hyväkuntoinen metsätie tehostaa myös metsänhoitotöitä, nostaa kiinteistön arvoa ja metsiin pääsee myös virkistyskäyttötarkoituksissa”, sanoo Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo.

Alemman tieverkon toimivuus tulee varmistaa kokonaisuutena yli maakuntarajojen. Tiestön kunnossapitorahoituksen on oltava pysyvästi riittävällä tasolla. Rahoituksen kohdentamisen tulee perustua kustannustehokkuuteen ja tiiviiseen vuoropuheluun teollisuuden kanssa.